Itseluottamus - Taito, joka tuo taidot esiin
/
0
Comments
Uusimman Golflehden (2/2016) artikkelissa, jonka julkaisen myöhemmin myös kotisivullani, kirjoitan, että itseluottamus on uskoa omiin kykyihin saavuttaa tavoitteet. Se on siis luottoa omaan tekemiseen ja uskoa siihen, että vaikeuksistakin selvitään. Se on psyykkinen taito, joka on mielestäni tärkein perusta mentaalisen vahvuuden muille osa-alueille. Ilman sitä, taitavakaan golfari ei koska pysty pelaamaan taitotasoonsa. Toisin kuin itsetunnolla, itseluottamuksella ei ole tekemistä sen kanssa kuinka arvokkaana itsensä kokee. Hyvän itsetunnon omaava urheilija kokee itsensä riittäväksi ja hyväksyy itsensä suorituksesta riippumatta.
Itseluottamus liittyy tekemiseen ja itsetunto johonkin syvempään, olemiseen. Olin huono vai pelasin huonosti? Tarkista kuinka puhut itsellesi.
Tätä olenkin pohtinut paljon. Huippu-urheilussa nämä kaksi tuntuvat olevan liiankin lähellä toisiaan. Kun tekee paljon uhrauksia omien tavoitteiden saavuttamisen eteen ja elää tunteella ja intohimolla omaa uraansa, epäonnistumiset sattuvat suunnattomasti ja voivat särkeä sydämen.
Kun urheilija-minä ja itsetunto (minä-minä) sotkeutuvat, kun golf on liian tärkeää, voi se pidemmän päälle johtaa motivaation menettämiseen ja pelaa roolia muissakin psyykkisen puolen osa-alueissa, kuten jännittämisessä, periksiantamattomuudessa, keskittymisessä, yliyrittämisessä ja tavoitteiden asettamisessa.
Muistan kun Juli Inkster oli puhumassa ammattilaisuudesta ja elämästä tourilla yhdessä yliopistokilpailussa. Hänellä on allaan pitkä ja menestyksekäs ura naisten ykköskiertueella LPGA:lla. Hän totesi puheessaan, että “golf on mitä teen, ei mitä olen.” Liekö tuo asenne avain hänen menestykseensä.
Mutta kun toimeentulo on rakennettu omasta suorituksesta riippuvaiseksi, on täysin ymmärrettävää, että kun peli ei kulje herää huoli omasta tulevaisuudesta.
Mutta kun AINA EI KULJE. Se on tosielämän fakta, josta ei voi kiistellä. Itseluottamus, usko ja toivo ovat tällöin vahvoja aseita, jotka voivat kääntää huonon kierroksen, turnauksen tai kauden hyviksi. Itsesääli, epäily, negatiivisuus ja kyynisyys ovat taas myrkkyä.
Kumpikaan ajattelutapa ei ole synnynnäinen. Ajatusmallimme ovat opittuja, joten voimme oppia niistä myös pois. Jos rohkaiset lasta unelmoimaan, ja kerrot hänelle, että hänestä voi tulla mitä tahansa, hän uskoo sinua. Hän ei ajattele epäonnistuvan vaan näkee vain mahdollisuuksia. Vanhenemisen myötä meistä tulee epäileväisiä. Ympäriltä tuleva roskapuhe sumentaa kyvyn unelmoida suuresti ja uskoa itseensä pelottomasti. Älä nyt sekoita höpinöitäni realismiin. Turha asettaa tavoitteeksi voittaa major kilpailu kesällä vain itseluottamuksen voimalla kun viimeisin kierros meni tulokseen 104 ja kilpagolf ei tunnu olevan sinua varten. Aseta hyvät, tarpeeksi haastavat, mutta sinulle sopivat tavoitteet ja mene täysillä niiden perään.
Lehden artikkelissa annan vinkkejä itseluottamuksen kohentamiseksi ja sen säilyttämiseksi. Puhun artikkelissa sekä itsevarmuudesta, että itseluottamuksesta, sillä ne ovat lähellä toisiaan. On ilo huomata miten golfissa opitut taidot (en puhu vain mailan heiluttamisesta) soveltuvat myös muuhun elämään. En malta odottaa tulevia oppitunteja!
Sanna :)
http://www.facebook.com/sannagolf
Itseluottamus liittyy tekemiseen ja itsetunto johonkin syvempään, olemiseen. Olin huono vai pelasin huonosti? Tarkista kuinka puhut itsellesi.
Tätä olenkin pohtinut paljon. Huippu-urheilussa nämä kaksi tuntuvat olevan liiankin lähellä toisiaan. Kun tekee paljon uhrauksia omien tavoitteiden saavuttamisen eteen ja elää tunteella ja intohimolla omaa uraansa, epäonnistumiset sattuvat suunnattomasti ja voivat särkeä sydämen.
Kun urheilija-minä ja itsetunto (minä-minä) sotkeutuvat, kun golf on liian tärkeää, voi se pidemmän päälle johtaa motivaation menettämiseen ja pelaa roolia muissakin psyykkisen puolen osa-alueissa, kuten jännittämisessä, periksiantamattomuudessa, keskittymisessä, yliyrittämisessä ja tavoitteiden asettamisessa.
Muistan kun Juli Inkster oli puhumassa ammattilaisuudesta ja elämästä tourilla yhdessä yliopistokilpailussa. Hänellä on allaan pitkä ja menestyksekäs ura naisten ykköskiertueella LPGA:lla. Hän totesi puheessaan, että “golf on mitä teen, ei mitä olen.” Liekö tuo asenne avain hänen menestykseensä.
Mutta kun toimeentulo on rakennettu omasta suorituksesta riippuvaiseksi, on täysin ymmärrettävää, että kun peli ei kulje herää huoli omasta tulevaisuudesta.
Mutta kun AINA EI KULJE. Se on tosielämän fakta, josta ei voi kiistellä. Itseluottamus, usko ja toivo ovat tällöin vahvoja aseita, jotka voivat kääntää huonon kierroksen, turnauksen tai kauden hyviksi. Itsesääli, epäily, negatiivisuus ja kyynisyys ovat taas myrkkyä.
Kumpikaan ajattelutapa ei ole synnynnäinen. Ajatusmallimme ovat opittuja, joten voimme oppia niistä myös pois. Jos rohkaiset lasta unelmoimaan, ja kerrot hänelle, että hänestä voi tulla mitä tahansa, hän uskoo sinua. Hän ei ajattele epäonnistuvan vaan näkee vain mahdollisuuksia. Vanhenemisen myötä meistä tulee epäileväisiä. Ympäriltä tuleva roskapuhe sumentaa kyvyn unelmoida suuresti ja uskoa itseensä pelottomasti. Älä nyt sekoita höpinöitäni realismiin. Turha asettaa tavoitteeksi voittaa major kilpailu kesällä vain itseluottamuksen voimalla kun viimeisin kierros meni tulokseen 104 ja kilpagolf ei tunnu olevan sinua varten. Aseta hyvät, tarpeeksi haastavat, mutta sinulle sopivat tavoitteet ja mene täysillä niiden perään.
Lehden artikkelissa annan vinkkejä itseluottamuksen kohentamiseksi ja sen säilyttämiseksi. Puhun artikkelissa sekä itsevarmuudesta, että itseluottamuksesta, sillä ne ovat lähellä toisiaan. On ilo huomata miten golfissa opitut taidot (en puhu vain mailan heiluttamisesta) soveltuvat myös muuhun elämään. En malta odottaa tulevia oppitunteja!
Sanna :)
http://www.facebook.com/sannagolf
