Mahtavaa, että valtio lisäsi huippu-urheilijan apurahoja vuodelle 2017. Tuki myönnetään kolmessa eri luokassa: 20 000, 10 000 ja 5000 euron suuruisina apurahoina. Trendi tuntuu olevan, että apurahat kiertävät golfarit kaukaa. Esimerkiksi tänä vuonna tätä henkilökohtaista ja verotonta apurahaa myönnettiin kolmelletoista purjehtijalle. Samoin edellisvuonna.

Vuonna 2016 apurahaa nosti 33 yleisurheilijaa. Golfareista ei kukaan. Toivottavasti ensi vuonna tukea myönnetään myös sitä hakeneille golfareille. Ollaanhan me mukana Olympialaisissakin.

Mutta onko se vain ja ainoastaan valtion tehtävä tukea suomalaista huippu-urheilua? Juuri uutisointiin, kuinka suomalaiset urheilijat elävät köyhyysrajan alapuolella ja osa joutuu turvautumaan toimeentulotukeen.

Tiedän omasta kokemuksesta, kuinka kiven alla jokainen sponsorieuro on. Lähdin selvittämään, kuinka muilla on. Nopeasti Googlea selaamalla löytyi muutama fakta vuodelta 2015.

Yritykset käyttivät urheilusponsorointiin 131 miljoonaa euroa 2015. Ruotsissa vastaava määrä oli lähes nelinkertainen.Eri yksilöurheilijat saivat noin kymmenesosan tästä summasta.55% yksilöurheilijoista sai tukea alle 2000 euroa.Suomessa käytetystä sponsorirahasta noin kolmannes meni jääkiekkoon.Urheilun kanssa sponsoroinnista kilpailevat myös kulttuuri ja muut hankkeet.Useat yritykset lähtevät sponsoroimaan joukkueita, mutta eivät yksilöurheilijoita.

Entä urheilumanagerointi? Olin yhteydessä Suomen Urheilumanagerit ry:hyn, kun yritin kalastella itselleni manageria. Vastaus oli, että managereista on nyt pulaa. Yhdeksällä prosentilla yksilöurheilijoista on manageri, vajaalla kolmanneksella ovat vanhemmat apuna ja suurin osa hoitaa kaiken rahoituksen ja sponsoreiden kinuamisen itse. Minä kuulun enemmistöön.

Uskon, että moni yksilöurheilija, tai joku joskus managerin hommia yrittänyt, on samoilla linjoilla kanssani, kun sanon että Suomessa urheilusponsorointi on lapsen kengissä. Olisi mahtavaa saada lisää osaamista yrityksen ja urheilijan välille. Ihmisiä, jotka osaavat tuotteistaa urheilijaa ja auttaa yrityksiä kädestä pitäen hyödyntämään urheilijaa. Lisää Hjallis Harkimoita, kiitos!

Parhaimmillaan sponsorointi on yhteistyötä, josta molemmat hyötyvät. Rahaa ei tarvitse antaa. Miksi omat unelmani ovat yhtään sen tärkeämpiä kuin muiden? Haluan yhteistyötä, jossa yritys hyötyy myös minusta.

Logo lippikseen -ajatusmaailma on vanhanaikaista, eikä pelkkä näkyvyys ole enää kuumaa kauppatavaraa sponsorointimaailmassa. Näkyvyys on kuitenkin hieno lisä ja nykypäivänä urheilija voi tarjota yrityksille laajemman näkyvyyden omilla kanavillaan, kuin aiemmin, kiitos sosiaalisen median.

Golf antaa lajina paljon mahdollisuuksia. Esimerkiksi tyky-päivät. Antakaa sponsoroimanne urheilijan hoitaa firman virkistyspäivät! Tai miksi palkata malleja mainoskampanjoihin, kun moni urheilija voisi toimia kuvauksissa? Moni huippu-urheilija tietää, mitä on kova työnteko, tavoitteellisuus, motivaatio ja kurinalaisuus. Kutsukaa urheilija luennoimaan yritykseen. Moni työntekijä voi inspiroitua.

Entä yksityiset, golfkärpäsen pureman saaneet potentiaaliset tukijat? Moni tiensä alussa oleva suuri lupaus, joka joutuu laskemaan senttejään kilpailumaksujen suorittamiseksi, olisi ikionnellinen ja kiitollinen pienestä avustuksesta ja haluaisi varmasti viettää vastineeksi hauskan golfpäivän ja tarjota opetusta sinulle ja seurueelle. Kun tämä urheilija tuo joku päivä olympiamitalin Suomeen, tiedät olleesi kullanarvoinen palanen hänen matkalla huipulle.

Tai mitä jos urheilija lupaisi jonkun progressiivisen prosenttiosuuden omista palkintorahoistaan tukea vastaan? Kuinka mielenkiinnolla seuraatkaan hänen kauttaan rahaviheriöillä?

Toivoisin jonkinlaista koulutusta sponsorointimaailmasta ja käytännön asioista aloittaville ammattilaisille tai ammattilaisuutta harkitseville. Olisiko se liiton tai PGA:n tehtävä, en osaa sanoa.

Ammattilaisuuden alkuaika on mennyt liikaakin näitä asioita pohtiessa ja selvitellessä. Jos jotain olen oppinut, niin sen, että lähestyttäessä henkilöitä, on heihin oltava joku linkki. Paras tapa tuhota itsetunto on lähestyä minulle tuntemattomia yrityksiä ja käydä sama kaava läpi satoja kertoja.

“Moi, oon ammattigolfari Sanna ja pelaan naisten Euroopan kiertueella, kiinnostaisiko lähteä sponsoroimaan? Saatte vastineeksi sitä ja tätä…”

Jolloin vastaus on: “Anteeksi kuka?” tai meille monelle yksilöurheilijalle niin tuttu: “Kiitos yhteydenotosta, mutta sponsoroimme vain joukkueita.”

Arvostan suuresti niitä muutamaa yhteistyökumppania, jotka minulla ovat. Mikään tuki, väline tai rahallinen, ei ole itsestäänselvyys. Kiitos teille.

En voi olla sivuuttamatta alkuun lyömääni faktaa siitä, että Ruotsissa (ja myös Norjassa) käytetään urheilusponsorointiin huomattavasti enemmän rahaa kuin Suomessa. Ei ole ihme, että Ruotsissa on pelaajamäärään suhteutettuna enemmän menestyneitä golfareita. Vaikka se on vain rahaa, on se selkeä korrelaatti menestyksen välillä. Miten pääsemme tähän samaan? Muutos on tapahduttava aivan kulttuuritasolla.

Julkaistu golfpiste.com sivustolla.