Pelasiko Jordan Spieth yhtä lyöntiä kerrallaan Mastersin viimeisenä päivänä, kun hän johti kilpailua ylivoimaisesti ennen takaysiä? Kävikö vihreän takin ylle pukeminen jo mielessä? Muuttuiko ajatus pelkäämättömästä varmistelevaksi?

“Mastersin voitto ratkaistaan todistetusti viimeisen päivän takaysillä”, selostajat jaksoivat muistuttaa hekin järkyttyneinä tilanteesta.

Kuinka voi tuolla tasolla tippua tunnissa viiden lyönnin johtoasemasta takaa-ajoasemaan? Puhutaan sulamisesta, jäätymisestä, lukkoon menemisestä… Termejä tuolle psykologiselle tilalle löytyy kymmenittäin. Niin yleinen ilmiö on kyseessä. Valitettavasti.

Lyhyesti määriteltynä, yksi lyönti kerrallaan on sitä, että keskittyminen on täysin suunnattu käsillä olevaan lyöntiin. Se ei ole sitä, että seisoo pallolla ja ajattelee kuinka monta lyöntiä on tähän asti käyttänyt tai kuinka aikoo lopettaa kierroksensa komeaan birdieen.

Itse tunnistan oman taipumukseni antaa mielen harhailla. Välillä mietin voittopuhetta kesken kierroksen, välillä katasrofisoin tilanteita ja mietin, että ensi kisassa vedän sitten paremmin. Ehkä minulla on värikäs sisäinen maailma sekä taipumus (yli)analysoida.

Paineen alla omat taipumukset tulevat helposti esille. Joskus käsken mieleni vain heittäytyä mykkäkouluun, kun pelaan tärkeää kilpailua. Sitä varten olen kehittänyt lyöntirutiinit, jotka auttavat ajatuksen, kehon ja aistien kohdentamista vain käsillä olevaan lyöntiin. Tämä onnistuu systemaattisella kaavalla, johon kuuluu itse mailan heiluttamisen lisäksi lyönnin määrittäminen (makuu, olosuhteet, matka lipulle), lyöntivaihtoehtojen kartoittaminen, päätöksenteko ja täydellinen sitoutuminen, itse lyönti eli svingi, sekä lopputuloksen hyväksyminen.

Spieth näytti käyvän läpi omat rutiininsa systemaattisesti myös niillä väylillä, joilla löi epäonnistuneita lyöntejä. Tuskin maailmanluokan ammattilainen antaa ajatuksen harhailla kun asettuu pallolle lyömään sitä golfin tärkeintä lyöntiä, joka on aina se, mitä on juuri lyömässä. Mieli ja ajatukset kun ovat täysin pelaajan itsensä kontrollissa. Ehkä alitajuinen tilanteen tiedostaminen ja jännittäminen laittoivat kropan ja hermoston käymään ylikierroksilla, jolloin hienomotoriikkaa vaativa golfsuoritus vaikeutuu.

Vaikea sivusta sanoa, mitä siellä tapahtui. Duffin etuvesiesteeseen näin, ja siinä jarruteltiin läpimenossa. Ulospäin näytti, että kyseessä oli “kunhan ei nyt vain kävisi mitään” -tyylinen svingi. Spieth käy kuitenkin varmasti Mastersin viimeisen päivän tapahtumat valmentajansa kanssa läpi ja ottaa kallisarvoisen opin talteen.

Olen pelannut yhden Finnish Tourin kilpailun katsomatta kertaakaan kolmipäiväisen kilpailun aikana tulostaulua. Se oli joku silloinen päähänpisto, joka tuotti tulosta, sillä voitin kyseisen osakilpailun.

Viimeisellä reiällä aistin tilanteen olevan tiukka, mutta en tiennyt kuinka tiukka. Kädini totesi viimeisen putin upottua, että se oli muuten voittoputti. Pystyin pelaamaan voittoputinkin “lyönti kerrallaan” -mielentilassa ajatellen sen suurempia seuraamuksia.

Tilanteesta tiedottomana kilpaileminen on isommissa karkeloissa haastavaa, sillä kun urheilijat pelaavat voitosta, he näkevät oman nimen suurilla tulostauluilla, joita on ripoteltuna ympäri kenttää.

Toisaalta joskus nopea päässälasku omasta tuloksesta ja tilanteesta saa minut venymään parhaaseen tulokseen loppumetreillä. On ollut tilanteita, joissa tiedän, että loppuun on tehtävä birdie päästäkseni mukaan viimeiselle päivälle, jolloin pieni riskinotto on tuottanut tulosta.

On myös ollut tapauksia, joissa bogi viimeiselle riittää voittoon. Tällöin voi muuttaa omaa pelisuunnitelmaansa ja lyödä pallon varmasti keskelle griiniä eikä lähteä riskeeraamaan rautalyöntiä suoraan haastavassa paikassa olevalle lipulle. Näissäkin tilanteissa pelataan yhtä lyöntiprosessia kerrallaan, jossa suunnittelu- ja päätöksenteko vaiheessa vain otetaan tilanne huomioon. Muuten prosessi on sama.

Jokainen golfari, kilpapelaaja tai vain omaksi ilokseen harrastava, nauttii onnistuneista lyönneistä. Kuka nyt nauttisi epäonnistumisista.

Jokainen lyönti on aina uusi mahdollisuus onnistumiselle, joten haastankin kaikkia sulkemaan edellisten väylien tapahtumat (onnistumiset tai epäonnistumiset) tai seuraavan väylän birdiemahdollisuudet pois mielestä ja keskittymään vain käsillä olevaan lyöntiin.

Klubitalolla voi sitten palata kierroksen tapahtumiin ja hehkuttaa onnistumisia tai kerrata missattuja putteja, jos jotain ylipäätään kiinnostaa kuunnella. Tänään ilmestyvässä Golflehdessä (3/2016) lisää vinkkejä “lyönti kerrallaan” mielentilaan pääsemiseen.

Sanna :)