Ammattilaisuus: kaikki muuttuu vaikkei mikään muutu

/
0 Comments


Julkaistu golfpiste.com sivulla 17.8.2014

Kaikki on aina ollut ihan selvää: peruskoulussa suunta oli selvä--urheilulukioon golffin perässä. Lukiossa tulevaisuus oli suunniteltu--yliopistogolffia Jenkeissä. Golf on aina ollut ykkösenä. Perheen lomasuunnitelmat ovat aina menneet mun kisakalenterin ehdoilla ja muu harrastaminen ja vapaa-aika on aina katottu sen mukaan, että golf ei kärsi. Baarissa kun törmään tuttuihin, saan antaa swingiohjeita. Mun identiteetti on aina ollut se "golffarisanna".

Kun valmistuin yliopistosta toukokuussa, piti istua hetkeksi alas itseni kanssa ja miettiä, mitä haluan tulevaisuudelta. Aina olen mennyt sata lasissa golffin kanssa, enkä ole kyseenalaistanut mitään. Tästä tulee mun ammatti. Hämmästelin pelaajia, jotka lopettivat uransa. Miten he voivat? Minulle uutiset uransa lopettaneista pelureista tai yliopistogolffareista, jotka eivät halunneet jatkaa urheilua valmistumisen jälkeen, olivat kuin suru-uutisia. He antoivat periksi. He olivat epäonnistuneita yksilöitä. Nyt en enää ajatellutkaan näin. Ehkä he olivat tajunneet, että elämällä on muutakin tarjottavaa. Olisiko sillä minullekkin?

TempTextKesä oli henkisesti raskas. Tulevaisuus ei ollut enää taattu; en menisikään syksyllä  takaisin Teksasiin koulun penkille ja viimeisen päälle oleviin harjoittelupuitteissin. En ole opiskelija opintotuilla. En ole työssäkäyvä nuori säännöllisillä tuloilla ja olin juuri muuttanut Jenkeistä omasta kämpästä ja itsenäisyydestä takas vanhempien nurkkiin. Sain pelata golffia maajoukkueelle, mutta enhän elättänyt sillä itseäni. Kentän ulkopuoliset asiat ja epätietoisuus tulevaisuudesta näkyivät myös kentällä. Vaikea pelata hyvää golffia kun pään sisällä kuohuu.

Vaihtoehtoja oli siis kolme. Joko haen opiskelemaan, haen töitä, tai teen tästä golffista ammattini. Jos olisin tyytynyt kahteen ekaan, elämä olisi voinut tempaista mukaansa, jonka jälkeen kolmanteen palaaminen olisi ollut vaikeaa. Vaihtoehto c) ei myöskään olisi varmasti helpoin, mutta uskon, että salitreenit ovat tuottaneet sen verran tulosta, että jaksan ponnistaa aidan yli myös kohdasta, jossa se ei ole matalin.

Sanna Nuutinen

Yks risti kaks. Lopulta valinta oli päivänselvä. Golf on intohimoni, ja mikä sen hienompaa kuin tehdä siitä ammattini. Jos halutaan nyt heittäytyä ammattimaiseksi, on entistä tärkeämpää muistaa, että golf on mitä teen, ei kuka olen. Toisinsanoen, huono kisa ei saa romuttaa itsearvoani ja repiä henkisesti riekaleiksi. Kai mulla on vielä ympärillä ihmisiä, jotka tykkäävät musta Sannana eikä vain golffarisannana. Toivottavasti.

Nyt olen jo pelannut kaksi ammattilaiskisaa LETAS kiertueella, joka on ponnahduskiertue Ladies European Tourille. Kummastakin kisasta top20 ja ensimmäiset palkintorahat. Ensimmäisen kisan eka reikä jännitti aivan hirveästi! Otin 3-puttisen viidestä metristä ja bogi korttiin. En voinut muuta kuin nauraa itselleni, jonka otin uudeksi teemakseni. Nauran epäonnistumisille sen sijaan, että kiroan ja läiskin reiteni mustelmille. Liian tunteikas, varsinkin negatiivinen, suhtautuminen pelisuorituksiin käy pidemmän päälle raskaaksi, enkä halua kuolla hermoromahdukseen työasioiden takia kolmekymppisenä. Tuskin kaupan kassakaan vetää itkuraivareita jos lyö jonkun tuotteen väärin koneeseen, tai tuskin häntä jännittää työpäivän ensimmäinen asiakas niin paljon, että lyö saman tuotteen kolme kertaa kassaan. Pelasin rundin lopulta paarissa ja olin viidenneksi paras sinä päivänä.

Hienointa ammattilaisuudessa on se, että ei mun tarvi olla vielä valmis. Nyt syksyn pelaan LETAS kiertuetta, jotta opin mahdollisimman paljon ammattilaisuudesta ja olen valmis Joulukuun LET karsinnoissa. Kahden kisan perusteella osaan jo sanoa, että lähipeli, lähipeli, lähipeli. Siinä pitää kehittyä. Lisäksi ammattilaisuuden myötä tulee muitakin velvollisuuksia, kuten paperisotaa ja yhteistyökumppaneiden etsimistä. Näissä asioissa olen vielä ulapalla ja kaikki tuki on erittäin tervetullutta. Ensi kauden toivottavasti pelaan LETillä, ja tavoite on olla syksyllä valmis jenkkitourin eli LPGAn karsintoihin. Tiedän, että mulla on kisa toisensa perään, enkä ole vielä siellä missä haluan. Jos tulee epäonnistuminen joissain kisassa, se ei ole maailmanloppu vaan virheet on analysoitava ja niistä on opittava. Sallin virheet vain jos otan niistä opikseni. Hienointa on, että seuraavan viikon kisassa voin jo oppia virheistä ja vaikka en tekisi cuttia yhtenä viikkona, voin jo voittaa seuraavalla viikolla. Paineet eivät kasaannu yhteen koitokseen. Olen portaikon alussa, jonka päässä odottaa unelmani eli olympiamitali. Se motivoi mua joka aamu nousemaan ylös sängystä ja lähtemään harjoittelemaan, tai nyt voin jo sanoa, (unelma)töihin.

Mun kommelluksia voi seurata Facebook fanisivulta: WWW.FACEBOOK.COM/SANNAGOLF ja Instagramista @sannan_uutinen
Jos olet kiinnostunut yhteistyöstä, ota yhteyttä sannagolf@gmail.com
Sanna :)
TempText



You may also like

Ei kommentteja :

Sisällön tarjoaa Blogger.